Elämäni koira, jos hyvä tsäkä käy, tällainen koira osuu kohdalle vain kerran elämässä. Oma maailma romahti pahan kerran Wiipun poismenon takia. Onnellinen olen, että sain melkein kymmenen vuotta nauttia tämän uskomattoman uskollisen bokserin seurasta, meillä oli selittämätön tunneside välillämme ja ymmärsimme toisiamme täydellisesti. Suru oli ja on edelleen valtava, mutta viimeisinä päivinään se käyttäytyi poikkeavasti, niin kuin se olisi aavistanut aikansa koittaneen; se moiskautti hellän suukon huulilleni  ja "vinkkasi" silmää minulle hyvästiksi. Tajusin sen vasta myöhemmin, mistä oli kyse. Itkin sohvalla monta päivää aivan riekaleisena, mutta Esteri-bokseri tuli viereeni istumaan ja nuoli kyyneleitäni ja yritti parhaansa mukaan lohduttaa.

MÄNTYNUMMEN LADY (Kulta, Muru)

s. 31.7.1986

k. 10.4.2002

Mietiskelen minä vain tässä

Kun taas suru elämässä

Mietiskelen elämää

Yksi lähtee, toinen jää

Kun katson taivaalle, näen Wilman

Mitäpä ois taivas sitä ilman

Taas taivaalla uusi kirkas tähti

Wiipun hoiviin Lady lähti

Äipällä aivan suunnaton suru

Rakkaita muistoja ehdin Kullasta haalia

Niitä sydämessäni aion aina vaalia

Kukko

Kukko nimeltään Kurko, piti kanat kurissa parhaansa mukaan. Tuli kuvioihin mukaan kun kanat olivat olleet meillä jo useamman viikon.

Herrasmieskukko, joka etsi kanoillensa pihamaalta kastematoja.

Kun Kurko kiekaisi ensimmäisen kerran, lähti Alex navetasta kuin leppäkeppi tullen hetken päästä oviaukolle katsomaan, että mikä se oikein oli.

Kurko kuoli 3.7.2001 vanhuuteen, oli liki 10-vuotias.